KKO:1989:152
- Asiasanat
- Oikeuspaikka, Maksuton oikeudenkäynti
- Tapausvuosi
- 1989
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 88/86
- Taltio
- 3468
- Esittelypäivä
Kanne, jossa perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla vaadittiin lahjoitetuksi väitetyn kiinteistön tai sen arvon palauttamista kuolinpesään, oli ajettava kiinteistön sijaintipaikkakunnan tuomioistuimessa.
Ään.
Oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia ei pidetty maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuina asian selvittämisen kannalta tarpeellisina todistelukuluina.
OK 10 luku 14 §PK 3 luku 3 § 2 momMOL 8 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Hollolan kihlakunnanoikeudessa
B on A:lle 26.5.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että B:n äiti X, joka oli kuollut 20.9.1978, oli vihitty avioliittoon A:n 25.5.1985 kuolleen isän, Helsingissä asuneen Y:n kanssa 19.7.1956. Puolisoiden X ja Y keskinäisen testamentin mukaan jälkeen elänyt puoliso sai heidän pesänsä kaiken omaisuuden täysin omistusoikeuksin. Molempien kuoltua omaisuus oli menevä jakoon kummankin puolison perillisten kesken.
Y:n kuolinpesän osakkaina olivat B ja A. Perunkirjoitus Y:n jälkeen oli toimitettu 19.7.1985. Perukirjan mukaan pesän säästö oli 13.302,47 markkaa. Perukirjassa oli merkintä, jonka mukaan vainaja ei ollut antanut lahjaa eikä ennakkoperintöä.
Kuitenkin oli ilmennyt, että Y oli 18.10.1982 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt Lammin kunnan Sankolan kylässä olevan Tuomikon tilan RN:o 1:40 A:lle. Kauppakirjaan oli kauppahinnaksi merkitty 30.000 markkaa, joka kuitenkin kauppakirjan ehtojen mukaan oli kokonaan jäänyt velaksi. Tilan arvo kaupantekohetkellä oli ollut ainakin 68.000 markkaa. Koska B:lle ei ollut pyynnöstä huolimatta esitetty selvitystä kauppahinnan maksamisesta ja koska pesän säästöstä oli pääteltävissä, ettei maksua ollut tapahtunut, oli luovutusta pidettävä lahjana. Y oli tällä oikeustoimella aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, ja hänen pesänsä varoista ei ollut suoritettavissa vastiketta B:lle. Ottaen huomioon A:n ja Y:n läheisen sukulaisuussuhteen ja sen, että Y oli lahjoittanut muutakin hänen ja X:n pesän omaisuutta A:lle, oli A ilmeisesti tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi B:n oikeutta.
Tämän vuoksi B on vaatinut, että A perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla velvoitetaan palauttamaan Tuomikon tila tai sen arvona 80.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.5.1985 lukien Y:n kuolinpesään sekä korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen.
Vastine
A on ennen pääasiaan vastaamista vaatinut, että kanne jätetään väärässä tuomioistuimessa nostettuna tutkimatta. Kanne olisi oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n nojalla pitänyt nostaa Y:n perintöasiain tuomioistuimessa. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
Kihlakunnanoikeuden päätös 30.9.1986
Kihlakunnanoikeus, joka on myöntänyt B:lle maksuttoman oikeudenkäynnin taannehtivasti 12.8.1985 lukien ja määrännyt hänen oikeudenkäyntiavustajakseen Helsingin kaupungin yleisen oikeusavustajan Q:, on lausunut, että kanteessa oli kysymys siitä, oliko A:n ja Y:n välillä 18.10.1982 vahvistettu kiinteistönkauppa lahjaluontoisena aiheuttanut Y:n omaisuuden vähenemisen niin, ettei hänen kuolinpesästään ollut mahdollista suorittaa B:lle vastiketta, ja lisäksi siitä, oliko A tiennyt tai olisiko hänen pitänyt tietää, että kauppa voisi loukata B:n oikeutta. Kysymyksessä oli Y:n pesää koskeva asia eikä kiinteistön omistusoikeutta, hallintaa, nautintaa tai muutoinkaan kiinteistöä koskeva asia. Tällä perusteella kihlakunnanoikeudella ei ollut asiassa toimivaltaa.
Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla jättänyt kanteen tutkimatta ja velvoittanut B:n maksamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1.250 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.9.1986 lukien. Valtion varoista on maksettu B:lle korvaukseksi hänen suorittamistaan kuluista 5.773,80 markkaa, joihin sisältyi oikeuspaikkaa koskevasta oikeustieteellisestä asiantuntijalausunnosta aiheutuneita kustannuksia 4.500 markkaa ja jotka on määrätty jäämään valtion vahingoksi.
Kouvolan hovioikeuden päätös 18.11.1987
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B ja virallinen syyttäjä olivat saattaneet jutun, on lausunut, että kanteessa vaadittiin Lammin kunnassa olevan kiinteistön tai sen arvon palauttamista Y:n kuolinpesään. Tällainen perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu kanne voidaan kohdistaa myös muuhun kuin kuolinpesän osakkaaseen. Perintöasiain tuomioistuimessa ratkaistavia riitoja koskevan oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n 1 momentin sisältämässä luettelossa ei ole mainittu nyt kysymyksessä olevan laatuista kannetta. Siten jutussa ei ollut kysymys perintöasiain tuomioistuimessa käsiteltävästä riidasta. Sen sijaan jutussa oli kysymys maalla olevia maita ja tiluksia koskevasta oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 §:ssä tarkoitetusta riidasta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt mainitsemallaan perusteella jättää kannetta tutkimatta.
Valtion varoista B:lle korvattuihin kuluihin sisältyviä oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia 4.500 markkaa ei voitu pitää maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuina asian selvittämisen kannalta tarpeellisina todistelukuluina.
Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen muutoin paitsi valtion varoista B:lle maksetun kulukorvauksen osalta. B on velvoitettu korvaamaan valtiolle hänelle suoritetusta kulukorvauksesta 4.500 markkaa, joten valtion varoista B:lle korvattaviksi kuluiksi jäi 1.273,80 markkaa. Juttu on palautettu kihlakunnanoikeuteen, jonka tuli päätöksen saatua lainvoiman ottaa juttu ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 7.3.1988.
Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen jättämistä tutkimatta sekä B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen. B on valituksessaan vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin hänet on velvoitettu korvaamaan valtiolle oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneet kulut.
B on antanut A:n valituksen johdosta ja virallinen syyttäjä B:n valituksen johdosta pyydetyn vastauksen. Vastauksessaan B on pyytänyt, että juttu oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 29 §:n 1 momentin nojalla siirretään toimivaltaiseen alioikeuteen siinä tapauksessa, että hovioikeuden päätös kumotaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.12.1989
Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. B:lle valtion varoista korvattaviksi jäävien kulujen 1.273,80 markan ja Helsingin kaupungille asiasta aiheutuneiden kulujen ja yleisen oikeusavustajan arvioidun palkkion mahdollisesta korvausvelvollisuudesta sekä A:n oikeudenkäyntikulujensa korvaamista koskevasta vaatimuksesta kihlakunnanoikeuden tulee jutun lopullisesti ratkaistessaan antaa lausunto.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos af Hällström: B:n kanteessa vaaditaan A:n velvoittamista perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla palauttamaan Tuomikon tila tai sen arvo Y:n kuolinpesään.
Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n 1 momentissa luetellaan riidat, jotka kuuluvat perittävän asuin- ja kotipaikan perusteella määräytyvän perintöasiain tuomioistuimen ratkaistaviksi. Säännöksessä ei nimenomaan mainita nyt kysymyksessä olevan laatuista riitaa. Kun palautusvelvollisuus ei edellytä, että omaisuutta saanut on perittävän kuolinpesän osakas, riidassa ei ole kysymys sanotussa oikeudenkäymiskaaren säännöksessä tarkoitetusta pesän osakkaaseen pesää koskevassa asiassa kohdistetusta vaatimuksesta. Riita ei muutoinkaan ole sellainen, että se olisi tuon säännöksen mukaan ratkaistava perintöasiain tuomioistuimessa.
B:n kanteen johdosta joudutaan ratkaisemaan, onko Y antamalla lahjan tai siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon B:n oikeutta perintöön hänen jälkeensä, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen ja, jos näin on tapahtunut, onko Y:n pesää jaettaessa mahdollista suorittaa B:lle tästä syystä perintökaaren 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan vastiketta. Ellei vastiketta ole mahdollista suorittaa, on tilan tai sen arvon palauttamisen edellytyksenä, että A on tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää, että luovutus loukkasi B:n oikeutta. Siinä tapauksessa, että A katsotaan palautusvelvolliseksi, hänellä on oikeus valita, palauttaako hän lahjan tai sen arvon. Jutussa ei sen vuoksi ole kysymys sellaisesta kiinteistöä koskevasta riidasta, jota tarkoitetaan oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 §:ssä. Riita ei siten kuulu myöskään Tuomikon tilan sijaintipaikan alioikeuden ratkaistavaksi.
Kysymyksessä olevan laatuista riitaa ei ole muussakaan säännöksessä määrätty ratkaistavaksi jossakin erityisessä oikeuspaikassa. Sen vuoksi se on oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ratkaistava siinä tuomioistuimessa, jonka piirissä A:n koti ja asuinpaikka on, eli Vantaan kihlakunnanoikeudessa.
Sen vuoksi kumoan hovioikeuden päätöksen ja oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 29 §:n 1 momentin nojalla siirrän asian Vantaan kihlakunnanoikeuteen ilmoituksesta tapahtuvaan käsittelyyn. Mikäli ilmoitus tehdään, määrään asianosaiset saapumaan käsittelyyn, B:n uhalla, että asia hänen poissaollessaan voidaan jättää sillensä tai A:n vaatimuksesta ratkaista ja A:n uhalla, että asia hänen poissaolostaan huolimatta voidaan ratkaista. Kihlakunnanoikeuden tulee ratkaisussaan lausua kaikista A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista sekä B:lle valtion varoista korvattaviksi jäävien kulujen 1.273,80 markan ja Helsingin kaupungille asiasta aiheutuneiden kulujen ja yleisen oikeusavustajan arvioidun palkkion mahdollisesta korvausvelvollisuudesta.
Oikeusneuvos Mörä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos af Hällström.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Mörä (eri mieltä), Lehtonen, af Hällström (eri mieltä) ja Huopaniemi